Pihlajanmarjat ovat hyviä varamarjoja, jos muista marjoista ei saa mitään talviruokaa. Mutta tällä kertaa ne ravitsevat noita taivaan lintuja. Linnusto onkin tavattoman iloista ja pirteää.
Kaikkia marjoja tuli hyvin. Erityisen hyvin puutarhavattua!
Metsämarjoista kuuluu että mustikkasato on kautta Fennoskandian ollut aivan valtava. Jopa minun pikkumetsässä on ensi kertaa runsasti mustikkaa: siis levinnyttä mustikanvarpua on paljon. Samalla on ilmestynyt puolukan varpua. Metsämarjoja poimin vain kädestä suuhun vähän ja annan niiden olla siemenmarjaa uusille varvuille, koska metsässäni on monta neliömetriä, jossa ei ole viherpeitettä. Mustikanvarpupeitettä pidän hyvän metsän parhaimpana merkitsijänä.
Toin matkalaukullisen vähäsokerisia ja Atamonia sisältäviä marjahillojani, sellaisen (lento)kabinettilaukun kokoisen tilavuuden. Siskolleni jätin pakasteeseen vattuja ja viinimarjoja sellaisenaan pussitettuna ja eräälle ystävälleni annoin myös joitain litroja pakastevattua.
Kun lähdin Suomesta, vattuja oli vielä raakoinapuskissa paljon, mutta niistä tulee sitten uusia taimia. Olin oikein tyytyväinen tähän kotisatoon - enhän viljele myyntiin, vaan oman perheen, ystävien ja suvun käyttöön. Tietysti voi mainita, että itsekin tuli syötyä sellaista "karhunruokaa" päivittäin aika hyvin.Nämä marjasatoajat ovat minun todellisia terveysmatkojani. Tänä vuonna niukensin roimasti hillosokerimääriä. Elonkorjuuloman lopuksi otin verensokerini ja se oli tosiaankin referenssiarvoissa.
17.8. 2016
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar