Pirkanmaalla on oma historiansa, vieläpä varsin pitkä, sillä alueella asuttiin jo silloin, kun Helsingin ja Turun seudut olivat syvällä veden alla. Maakunnasta on mm. löydetty
maailman vanhimpia eloperäisiä jäänteitä, Aitoniemen hiilipussit.
Pirkanmaa on näytellyt maamme historiassa merkittävää osaa. Pirkkalaisten eräretket
ulottuivat Lapin rajoille asti. Pirkkalan, Sastamalan ja Kyrön suurpitäjät vaikuttivat laajalti jo 1300-luvulta lähtien. Talonpojat nousivat nuijasotana tunnettuun kapinaan kruunua vastaan. Talonpoikainen maakunta ylläpiti myöhemmin ruotulaitosta ja kasvatti
elinvoimaansa 1800-luvulla. Talojen nuoremmat pojat siirtyivät torppareiksi, viljelyalueet
laajenivat. Osa muutti työn perässä kaupunkiin.
Pirkanmaan teollistuminen 1800-luvulla on osa Suomen teollistumisenhistoriaa.
Maamme itsenäistyminen kosketti kipeästi maakuntaa, sillä vuoden 1918 päätaistelu
käytiin Tampereella. Talvi-ja jatkosodissa maakunta oli sotatarviketeollisuuden
keskuksia ja sotien jälkeinen jälleenrakennus elvytti alueen vahvaan kasvuun.
maassamme. Saman aikaisesti on maakuntaan syntynyt maamme toiseksi merkittävin
koulutuskeskittymä kahden tiedekorkeakoulun, kolmen ammattikorkeakoulun ja useiden oppilaitosten sekä tutkimuslaitosten resurssein. Elinkeinoelämä jatkaa muuttuneena, mutta elinvoimaisena. Pirkanmaalla on hyvät mahdollisuudet kohdata tulevaisuus-
Pirkanmaan kallioperää pidetään Euroopan vanhimpana. Tampereen Aitoniemestä on
rantakallioista löydetty ohutkuorisia hiilipusseja, jotka kuuluvat maailman vanhimpiin
eloperäisiin jäänteisiin. Niiden iäksi lasketaan kaksi miljardia vuotta. Viimeinen jääkausi
pyyhkäisi pois suurimman osan aikaisemmista irrallisista maalajeista, hioi kallioita ja jätti jälkeensä korkeita soraharjuja. Pirkanmaan suurin harjujono ulottuu Pälkäneen
Syrjänharjusta Kangasalan Vehoniemen ja Tampereen Pyynikin kautta Hämeenkyrön
Mahnalanharjuun. Toinen suuri harjujono kulkee Ikaalisten Hämeenkankaasta
Näsijärven poikki lähelle Vilppulaa. Tammerkosken synty tapahtui noin 6300 vuotta
sitten, mutta arviointivaikeuksien vuoksi ajoituksessa saattaa olla jopa satojen vuosien
virhe. Kallioperä, jääkauden jäljet ja maan kohoaminen määräävät yhä elämää
Pirkanmaalla. Olennaisinta on alueen jakautuminen kolmeen tai neljään
maisematyyppiin: viljelysseutuun, järvialueeseen ja ylämaahan.
Pirkanmaalta on löydetty yli 200 kivikautista (vv. 7000-1300 eKr.) asuinpaikkaa.
Pirkanmaan väestö saattoi enimmillään olla silloin ehkä parisataa henkeä. Nykyisen
Tampereen Takahuhdin alueella on käynyt ihmisiä jo lähes 9000 vuotta sitten.
Pitkäaikaisin tunnettu kivikautinen asutus oli Kangasalan Sarsassa, jossa on ilmeisesti
asuttu jo noin 8000 vuotta sitten.
Suuri muutos tapahtui pronssikauden alussa joskus vuoden 1300 eKr. jälkeen, jolloin
siirryttiin pyyntitaloudesta maanviljelystalouteen. Riistanpyyntiä harjoitettiin toki edelleen, mutta vuosisatojen kuluessa sen rinnalle ja vähitellen ohikin nousivat maanviljelys ja karjanhoito. Pirkanmaan harvoista pronssilöydöistä huomattavin on Luopioisten Evinsalosta löydetty tikari, joka lienee koko Suomen vanhin tunnettu pronssiesine.
Samalta ajalta on Sarsasta löydetty tekstiilikeramiikkaa, joka osoittaa Sarsan asukkailla
olleen edelleen kiinteät yhteydet Venäjän suuntaan. Erämaaseuduilla talot pysyivät
aluksi yksinäisinä, mutta rintamailla talot ryhmittyivät kyliksi.
Vuoden 1000 vaiheilla kiinteää kyläasutusta oli jo alueella, joka ulottui Kokemäenjoen
suusta Vanajan Hämeeseen. Pirkanmaan alueella selkeimmät asutuskeskittymät olivat
Kokemäenjoen varressa Sastamalassa eli myöhemmässä Karkussa sekä myöhemmän
Nokian tienoilla samoin kuin Pyhäjärven eteläisillä rannoilla Vesilahdessa ja
Lempäälässä. Pohjolassa 800-luvulla alkanut viikinkiaika toi levottomuutta. Suomessa
syntyi erityinen linnavuorijärjestelmä eli sopivissa paikoissa olevia korkeita mäkiä ja
kukkuloita varustettiin puolustus-ja suojapaikoiksi. Koko Suomen mahtavin
linnavuorivarustus oli Sääksmäen Rapolan harjulla. Linnavuorien rakentaminen ja
varustaminen edellytti pitkälle organisoitua maakunnallista yhteistoimintaa.
- 1300-1500-luvun Pirkanmaa oli Ylä-Satakuntaa
1200-luvun alkupuolella Suomessa oli kolme maakuntaa: Suomi eli Varsinais
-Suomi, Häme ja Karjala. Maakuntien edustajat kokoontuivat tarpeen mukaan maakuntakäräjille, pirkanmaalaiset Hämeen linnaan. Ensimmäiset aluejakoja koskevat asiakirjat ovat 1300-luvulta. Suomi liitettiin kiinteästi Ruotsin valtakuntaan ja Suomen itäraja Novgorodia vastaan määriteltiin ensimmäisen kerran Pähkinäsaaren rauhassa vuonna 1323. Suomi jaettiin hallinnollisesti ja veronkantoa ajatellen linnalääneihin. Kun hallintotehtävät lisääntyivät, linnaläänit jaettiin edelleen kihlakuntiin. Kokemäenkartanon lääni jaettiin todennäköisesti 1412 kahteen kihlakuntaan, Ala-
ja Ylä-Satakuntaan. Myöhempi Pirkanmaa tuli enimmältä osaltaan kuulumaan Ylä
-Satakunnan kihlakuntaan ja muu osa Hämeenlinnan läänin Sääksmäen kihlakuntaan.
Luonnolliset rajat määräytyivät oman aikansa liikennereittien mukaan, sillä nämä
määräsivät asutuksen etenemistä ja eränkäyntiä. Ensinnä asutettiin alavesien varret,
mutta eränkäynnin yhteydessä myös ylävesien erämaat. Vesireitit olivat selkeitä
kulkuväyliä ja tästä syystä mm. Näsijärvestä tuli maakunnallisen liikenteen keskusväylä
eikä suinkaan maakuntaraja.
- 1540 laadittiin Suomen ensimmäinen veroluettelo,
maakirja, jossa on mainittu kaikki silloiset talonpojat pitäjittäin ja kylittäin. Maakirja ei anna tietoa henkilöluvusta, silläverottajaa kiinnosti ainoastaan verotettava maaomaisuus.
Vuoden 1566 tietojen mukaan asutus oli edelleen keskittynyt varsin tiiviisti vesistöjen sekä erityisesti Kokemäenjoen ja Pyhäjärven tuntumaan. Näissä keskittymissä olivat myös suurimmat ja vauraimmat kylät: Tyrvään Kalliala, Karkun Karkunkylä ja Sarkola, Pirkkalan Pirkkalankylä, Lempäälän Kuokkala ja Vesilahden Narva. Vesireiteistä hieman sivummalla olivat ikivanhoihin asuinpaikkoihin syntyneet Pälkäneen Laitikkala sekä nykyisin Tampereen alueella sijainneet Messukylä ja Takahuhti. Näsijärven rannat olivat varsin harvaan asuttuja, sillä Näsijärvi oli pohjoiseen johtavaa eränkäyntiväylää ja sellaisena yhteistä aluetta. Samoin Längelmäveden reitti oli yläosaltaan harvaan asuttua. Vuoden 1945 Tampereen alue oli jo 1500 -luvulla tiheimmin asuttua. 1500-
luvun puolivälissä Pirkanmaan väkiluvuksi voidaan arvioida 25.000-29.000 henkeä.
- Pirkanmaa 1500-1700-luvuilla
Talonpoikainen Pirkanmaa:
Maanjaossa säädetty sarkajako ennätti Pirkanmaan alueelle 1500-luvun alussa. Kasken poltto jatkui kuitenkin vielä pitkään. Riistanpyynti väheni sitä mukaa kuin maanviljelys lisääntyi ja 1700-luvulle tultaessa sitä harjoitettiin laajemmin enää vain pohjoisissa pitäjissä. Isojaon mukaisesti sarkajaon tilalle tuli lohkojako. Isojakoa toteutettiin Pirkanmaalla 1700-luvun loppupuolella ja vielä 1800-luvun alussa. Pirkanmaa kuului maan torpparivaltaisimpiin seutuihin. Pääosa maasta oli talonpoikaisessa omistuksessa ja Pirkanmaalla oli vähän kartanoita. Alueen maineikkain kartano oli Kangasalan Liuksiala, joka tunnetaan entisen kuningattaren Kaarina Maununtyttären olinpaikkana. Liuksiala oli 1600-luvun lopulla Pirkanmaan alueen suurin tila.
”... vaarojen, kumpujen, harjujen välitse, louhujen lomitse, oksien alitse, mökistä mökkiin ja kartanoon, lehdosta lettoon ja ojasta allikkoon– alaspäin veti kalteva kamara, etelään vietti mahtava graniittikynnös.
Polut liittyivät polkuihin, purot yhtyivät puroihin. Eteenpäin, alaspäin! Tiet levenivät, virrat vahvistuivat. Yhä isompia, yhä raskaampia kuormia ne kykenivät kuljettamaan. Yhä enemmän puuta, leipää, perunaa, voita, lihaa, kansaa ja hautakiviä, valtavia lohkareita, vuoria ne uomat nielivät, ja nälkä yltyi vain. Salmesta salmeen, tunnista tuntiin matoivat lotjajonot, päivästä päivään viettivät laajat lautat unetonta kesäänsä Näsijärven pitkällä, sinisellä saralla. Kuusta, mäntyä, koivua, haapaa –
erilaisina paloina erilaisiin tarkoituksiin. Miten suunnattomasti sitä tavaraa oli ja tarvittiin! Kulkivat kuut ja päivät, kerroksittain vaelsivat pilvien, laivojen, kasvojen hahmot järven uumenissa.”
Lauri Viita: Moreeni
Sodat, levottomuudet ja kadot koettelivat:
1430-luvulla Ylä-Satakunnassa syttyi luvatun verorasituksen alentamisen viivästymisen
seurauksena ns. Davidin kapina. Toinen varsinainen kapina oli 1590-luvulla nuijasota,
joka liittyi samaan aikaan eri puolilla Eurooppaa esiintyneiden talonpoikaiskapinoiden
sarjaan. Suuri Pohjansota eteni 1713 Pirkanmaalle, jossa käytiin taisteluja venäläisiä
vastaan mm. Pälkäneen Kostianvirralla ja Tammerkoskella. Miehitysaikaa kesti
kaikkiaan kahdeksan vuotta. Väliin jäi lyhyt rauhan aika ja 1742 syttyi uusi sota. Suomen sodassa vuonna 1808 sodittiin jälleen venäläisiä vastaan ja taisteluja käytiin
Tammerkoskella Hatanpään kartanon alueella ja itse kaupungissa.
Suuria katovuosia olivat ns. suuret kuolonvuodet 1686-97, jolloin Suomen koko
väestöstä menehtyi yli neljännes. Pirkanmaalla pahimmin kärsivät Pyhäjärven seudut.
Pirkkalassa haudattiin koko väestöstä 49 % ja Längelmäellä jopa 58 %.
- Teollistumisen varhaisvaiheet
Pirkanmaan vanhinta teollisuutta ovat olleet koskiin rakennetut jauhomyllyt. Toinen
varhainen teollisuudenhaara oli sahaus. Laukon, Liuksialan ja Vääksyn kartanoissa oli jo 1600- luvulla vesikäyttöiset sahamyllyt. Sahoja tarvittiin pääasiassa vain kotitarpeen
tyydyttämiseen. Ensimmäisiä teollisuusyrityksiä olivat Tampereella toiminut Otavalan
kehruukoulu, joka myös myi lankaa sekä Tammerkoskelle 1776 perustettu
väkiviinapolttimo. Varsinaista tehdasteollisuutta edustivat 1700-luvulla rautaruukit.
Tammerkoskeen liittyvä teollisuus perustui vesivoimaan. Tampereesta muodostui
tehdaskaupunki ja Pirkanmaan keskus myös, koska se oli vanha markkinapaikka ja
sinne oli helppo tulla veneillä. Mies, joka teki Tampereesta varsinaisesti
tehdaskaupungin, oli James Finlayson, joka perusti pumpuli-eli puuvillatehtaan.
Tehtaalle rakennutettiin ennen näkemättömän suuri kuusikerroksinen tehdasrakennus ja siellä oli vuonna 1845 yli 500 työntekijää.
- Väestö kasvaa ja siirtyy maalta kaupunkiin
Kustaa III:n allekirjoittamalla perustuskirjalla 1.10.1779 perustettiin kaupunki
Tammerkosken virran varrelle Messukylän pitäjään. Kaupungille varattu maa-
alue oli runsas 3 km2 ja arvioitiin, että kaupungin väkiluku saattaisi joskus nousta niinkin suureksi kuin 400. Ensimmäiset täsmälliset kuntakohtaiset henkilöluvut ovat vuodelta 1865, jolloin Tampereen kaupungin väkiluku oli 5.538. Vuosisadan vaihteessa Tampere oli jo lähes Turun ja Viipurin veroinen kaupunki, jonka asukasluku oli yli 36.000. Rautatieyhteys saatiin Tampereelle 1876, ja sitä jatkettiin välittömästi Pohjanmaalle ja Keski-Suomeen. Tampereesta tuli myös rautatiekeskus.
Sotien jälkeen 1940-luvulta alkaen kuntien tehtävät lisääntyivät ja kulut kasvoivat. Pieniä kuntia ruvettiin yhdistämään isompiin. Kolmenkymmenen vuoden aikana katosi kartalta miltei kolmannes Pirkanmaan kunnista. Toinen huomattava muutos oli se, että vuosina 1963 - 77 kauppalat Valkeakoski, Vammala, Mänttä, Ikaalinen, Nokia ja Toijala muutettiin kaupungeiksi. Uusimpia kaupunkeja ovat Parkano ja Virrat vuodelta 1977 ja Orivesi 1986.
Koko Pirkanmaan väkiluku kasvoi 1900-1950 kaikkiaan 68 % eli enemmän kuin
puolitoistakertaiseksi. Pääsuunta oli se, että mitä enemmän kunnan elinkeinoelämä
rajoittui maatalouteen, sitä enemmän kunta menetti väkeä teollisuus-ja liikekeskuksiin.
Siirtoväen sijoittaminen toi Pirkanmaalle 50.000 uutta asukasta vuonna 1948.
Pirkanmaan väestömäärä kehittyi seuraavasti: 123.907 vuonna 1865, 206.302 vuonna
1900, 351.213 vuonna 1950 ja 447.051 vuonna 2000. Tampere kasvoi ja samalla
Tampereen ympärille kasvoi erityinen kaupunkiseutu, joka laajeni sitä mukaa kuin
liikenneyhteydet paranivat. Vuonna 2000 Tampereen kaupunkiseudun kunnissa asui
66,6 % Pirkanmaan koko väestöstä.
Pirkanmaan nimi syntyi, kun Pirkanmaan maakuntaliitto perustettiin 1956. Vuonna 1959
perustettiin Tampereen seutukaavaliitto ja 1991 nämä kaksi yhdistettiin Pirkanmaan
liitoksi.
- Ensimmäiset koulut 1800-luvulla
Oppivelvollisuuslaki säädettiin 1921, mutta kansakouluiksi sanottavia kouluja oli
yksityisten toimesta perustettu eri puolille maakuntaa jo 1800-luvun puolivälissä.
Pirkanmaan vanhimmat kunnalliset kansakoulut aloittivat Urjalassa 1858 ja Akaassa
1867. Tampereelle perustettiin 1881 yksityislyseo ja kaksikymmentä vuotta myöhemmin
Tampereella oli jo viisi yliopistoon johtavaa oppikoulua. Tampereen ulkopuolella
perustettiin ensimmäiset oppikoulut Ikaalisiin, Tyrväälle ja Toijalaan. Suomen
ensimmäinen kansanopisto perustettiin Kangasalle 1889 ja Suomen ensimmäinen
työväenopisto Tampereelle 1899. Tampereen teknillinen opisto aloitti 1912 ja Teknillinen korkeakoulu syntyi 1965. Yhteiskunnallinen Korkeakoulu (YKK), myöhemmin Tampereen yliopisto, siirtyi Tampereelle ja aloitti toimintansa 1960.
- Pirkanmaa–uudistumiskykyinen edelläkävijä
- Tekninen osaaminen on säilynyt ja jalostunut Tampereella. Kaupunkiseutu on kehittynyt modernin huipputeknologian keskukseksi. Vahvoja aloja ovat koneenrakennus ja automaatio, lääketieteen teknologia, informaatioteknologia sekä viestintä ja uusmedia.
- 185 vuotta tekniikan edelläkävijänä
- 1837 Suomen ensimmäinen modernitehdasrakennus (Finlayson)
- 1843 Suomen ensimmäinen paperikone(Frenckell)
- 1882 Pohjoismaiden ensimmäinen sähkövalo (Finlayson)
- 1900 Ensimmäinen Suomessa valmisteveturi
- 1909 Ensimmäinen Suomessa valmistettu automobiili
- 1923 Suomen ensimmäinen yleisradiolähetys
- 1942 Lentokoneen ”musta laatikko”
- 1965 Suomen ensimmäinen jäähalli
- 1974 Maailman ensimmäinen NMT-puhelu
- 1984 Maailman ensimmäinen biohajoavaimplan
- 1991 Maailman ensimmäinen GSM- puhelu
- 1995 Maailman ensimmäinen kävelevä metsäkone
- 1996 Maailman ensimmäinen kommunikaattori(Personal Digital Assistant, Nokia)
- 1998 Maailman ensimmäinen toisen sukupolven kommunikaattori (Nokia)
- 2002 eTampere– monitoimikortti
- 2005 ROVIR- tutkimuskeskus
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar