Koivulassa 20.7. - 28.8. 2019 marjojenpoiminrtaa ja puutarhatyötä

Paluumatka Koivulasta marjahillolaukkujen kanssa  aamusumussa junalla, jotta marjapullot pysyvät  paremmin pystyssä - Linja-auttossa ne voivat kaatua pakaasissa.

Laivan tasaista tietä  Turusta Tukholmaan.

Kaikki  yht. 15 litraa valmista  viinimarja- ja karviasimarjahilloa ja omenasosetta tuli sitten  Tukholmasta  Cityterminaaliin vievän bussin avulla  asemalle ja X2000 junaan joka  ukkosmyrskyn aiheuttamasta 101 minuutin viivästyksestä huolimatta välillä pääsi sitten pikkutunneilla 29.8. 2019 rauhallisempaa vauhtia perille Göteborgiin . Asemalla odottivat  lapseni autolla ja  avustivat laukut kotiin. Yöllä  asetin  hillot kantopurkeista  (5 litran muovipurkeista) pieniin säilykepurkkeihin ja pakasteeseen.  Onnistunut  marjasato! Punaisia ja mustia viinimarjoja tuli runsaasti, samoin karviaisia ja sisareltani sain myös omenia joista tein sosetta. Vattujen kypsyminen oli hidastunutta ja niitä oli vähän. Mustikoita  ei näkynyt yhtä ainoaa kappaletta metsän varvuissa.  Tosin siskoni löysi  itselleen torilta  erään muun pitäjän alueelta  kerättyjä ja myytäväksi asetettuja mustikoita.
Koska en  viime vuonna ehtinyt leikata påensaita ja oksia, niiden kansa meni todellakin pitkä aika tällä kertaa. Sain veljeltäni ja veljeni vaimolta uudenaikaisia työkaluja pensaiden leikkuuseen, mikä helpotti suuresti työtäni.

Lisäksi veljeni  huolsi  toimimattoman ruohonleikkurini ja asnei oikeanlaisen sytytystulpan, koska  edellinen oli väärää mallia ja aiheutti oikosulkuvaaraa sekä  siitä ei tullut normaalia käynnistävää kipinää.  kahdesi ajoin  polut ja tien , mutta ensin tarkistin oliko  tammen, kuusen, pähkinän, koivun tai vaahteran taimia ehtinyt kasvaa tiehen. Siirtelin taimia  parempiin kasvukohtiin.  Kuusentaimiakin oli ehtinyt  kasvaa pihaan pari kolmekymmentä ja nostelin ne metsän rajaan.  Tammentaimia siirtelin ainakin  viisi  parempiin kohtiin.  Jokusen koivunkin siirsin.
Talven jäljeltä oli mongolianvaahterarivi tosiaan tehnyt aikamoisen sotkun ja katkaisi ajotien kokonaan. yksi rungoista muodosti tiehen todellisen kaariportin jonka ali siten monen päivän ajan kuljin, koska runko oli kovaa eikä vanhalla sahallani  ollut mitenkään katkaistavissa. tässä sainkin naapuriapua ja kahden naapurin avulla  nämä  pari mongolianvaahteraryvästä tuli lopulta  selvitettyåä siten että vanha räsähtelevä osa poistettiin ja uusi taimiryväs jäi kasvamaan  vanhan kantorykelmän lähelle molemmin puolin tietä.
Mongolianvaahteran kantorykelmä on aika hauskan näköinen. Otin valokuvia tästä puulajista, jos nyt vain  saan asennettua kuvia tähän blogiin.  Laitan  tämän puulajin kohdalle oman  otsikon.
Suomessa on alkanut  kansallinen innostus  perata pois joitain vieraslajeja, niin että saa ihan jo varoa ettei omat puutarhakasvit häviä, koska minullakin on esim  suojeltuna lajina Sahalinin tatar, hyötykasvina. Se on hyödyllinen sweuraavista syistä. Se toimii  terassikasvina, antaa suojaa ja varjoa. Siinä ei ole piikkejä eikä itikoita.  Sen voi leikata maatasoon ja se kasvaa 3-5 metrin korkeuteen leikkauksesta huolimatta seuraavana vuonna. Sen ruokoa voi käyttää maantäytetenä eikä se leviä ruoko ja lehtimateriaalista, joka multaantuu.   Se ei haitata suuremmalti  pensaita ja kuusia joita sen lähellä on ja kun sen leikkaa kuuset ja pensaat  saavat  etumatkaa  kasvaa.  Kuivana kesänä sen antama varjo  jopa on edullinen tietyille marjapensaille.  Lisäetu on se että se on hauska  "viidakko", jossa lapset voivat leikkiä jos haluavat.  isot lehdetkin ovat  käyttökelpoisia  "lautasia".  Tänä vuonna kuitenkin varmuudeksi leikkasin niistä puolet  mataliksi ennen syksyä, ettei niitä ulkopuoliset lähde kaatamaan.
Olin kylvänyt muutaman balsamin myös ojaan, koska  mehiläiset pitävät niistä, mutta  näyttää vain huonosti ilmenevän balsamia.  Myös lupiini jota kovasti olen koettanut saada  juurtumaan mökille, on miltei kadonnut sieltä.  Väkeä usutetaan hävittämään jopa tienvierilupiinit, vaikka ne ovat aika kaunis koriste  maanteiden varsilla.  Japanintatarta  usutetaan myös hävittämään. Olen saanut piilotettua itselleni yhden taimikohdan sitäkin.  Japanintatar oli isäni suosima pihakasvi myös.

Myös uusi  hävityksen kohteeksi usutettu kasvi on  kurtturuusu, valkoinen laji. minulla ei ole ainakaan tällaista valkoista lajia. Koko kylän läpi näyttää istutetun  hansaruusua, jonka marjat ovat punqaisia , herkullisia ja pulleita. niitä olen joskus kourakaupalla ottanut tienvarrelta ja kylvänyt itselleni. Näyttää siltä että minulla olisi tulossa jokin  sellainen hansaruusu.  kurtturuusua on punainen ja valkoinen.  punainen ei varsinaisesti ole  tuhiokohde käsittääkseni.  Koetin vertailla erästä epäiltyä punaista kurtturuusua ja hansaruusua keskenään, edellinen oli vain  pienempää sorttia, mutta muuten vaikea nähdä erityistä eroa mielestäni.  Villin kurtturuusun marja on pienempi ja vähärykelmäisempi.  Eikä myöskään niin herkullisen näköinen kuin hansaruusun marja.
Minusta ruusulajit  ei ole mitenkään haitallinen vieraslaji. henkilökohtaisesti suurempia ongelmia minusta  on istutetut ja villiintyneet  pajuangervolajit ja lumimarjapensas.  Tämä on  henkilökohtainena arvio.  Kuitenkin nuo pensasangervot- jos niitä vain joka vuosi leikkaa, ovat käytettävissä hyödylliveen karikkeen ja mullan muodostukseen kokonaan ja ne ovat todella ilmstokaveja. hiilidioksidinieluja ja vaikuttavat puutarhasa hyvää raikasta ilmaa yhdessä muiden aksvien kanssa.  Niillä on  valtava kasvuenergia, millä ne tuottavat  varsikeppejään ( hiiliketjurakenteitaan, puuainestaan)  ja lehtiään.

Tänä vuonna sain  annettua  ravintopitoista multaa  viinimarjapensailleni.  Lisäksi  sirottelin kariketta komposteista osalle pensaista.

Kielot olivat lisääntyneet monin paikoin.
Kalliokielokin  on pysynyt olemassa.
Funkiat, kuunliljat ovat myös hieman lisääntyneet jopa niin että päätin kerätä  niitä kokoon yhteen uuteen  aivan funkioita varten  tekemääni alueeseen.  koetan löytää toisen funkialajin  ensi vuonna niiden seuraksi. Minulla on vain yhtä lajia nyt.  Se on hyvin siro mielestäni.