Acer tataricum, . Mongolian vaahtera

Tässä kuvassa on melkeinpä piilokuva mongolianvaahterasta, sillä vaikka se istutettiin samaan aikaan kuin kuvan oikeassa laidassa muhkeina kasvavat hopeapaju ja ruotsinpihlaja, niin se ei ole saanut korkeutta kuin tuskin mökin katonrajan verran. Kujapuuna sitä on tässä kuvassa kaksi risukkoisen näköistä kasvia jos tarkasti katselee: ne ovat ruohoisen tien molemmin puolin, toinen on aivan kuusen vieressä vasemmalla ja toinen sitä vastassa tien toisella puolella oikealla. Alue on saanut nimensä siellä parhaiten viihtyvästä puulajista koivusta. Koivu saattaa kasvaa paljon kuusiakin korkeammaksi näillä kohdin.
Puun haaroittumistapa on epäedullinen suomen talvea ajatellen. Tämä vaahteralaji myös kevätversoo hitaammin kuin muut alueen vaahteralajit. Puuaines kuitenkin on aika vahvaa, sen huomaa kun yrittää sahata sitä.

Acer tataricum,mielestäni  kujannepuuna epäonnistunut pitkän ajan puuna vaikka se on pikkuisena tosi hieno. Vanhoja valokuvia, joissa isäni oliniin aika vastikään istuttanut ja siten kaksi nykyajan syksyistä  mongolian vaahteraa:
C:\Documents and Settings\nooc\My Documents\My Pictures\Picasa\Collage\Meidän mökistä.jpg

Vaahteroitten suvusta ACERACEAE valaiseva luettelo:

 
Aceraceae Juss., 1789

• • Acer L.
    • platanoides L. ( Punalehtinen muoto   Schwedleri)
    • tataricum L.
    • ginnala Maxim.
    • pseudoplatanus L.
    • pennsylvanicum L.
    • spicatum Lam.
    • saccharum Marsh
    • nigrum Michx.
    • barbatum Michx.
    • leucoderme Small
    • saccharinum L.
    • rubrum L.
    • negundo L.
    • campestre L.
    • circinatum Pursh
    • glabrum Torr.
    • grandidentatum Nutt.
    • macrophyllum Pursh
    • monspessulanum
    • opalus
    • oliverianum
    • tegmentosum
    Toinen Koivulan alueelle istutettu vaahteralaji on Acer tataricum ssp. ginnala  ja toinen  Acer platanoidews Schwedleri  ( Punavaahtera) .  Itse olen tuonut myös tavallista viherlehtistä  metsävaahteraa niin siemeniä kuin taimia sinne tänne (.A. platanoides),  koska ne  alkavat saada elävää, siis yli talven kestävää  jälkikasvua, mita edelliset EHKÄ  eivät saa.
    
     Tätä  A. tataricum-lajia isäni tapasi kutsua nimellä mongolianvaahtera, ja sen toisia nimiä on ruotsiksi. venäläinen vaahtera ( rysk lönn). Näitä hän asetti pieninä puskina tien vierelle kujapuuksi- ne todella olivat sööttejä mahtavan  värikkäitä ja loistavia syyspensaita pikkuisina- mutta niiden kasvutapa on  nykyään aika risukkoinen. Ne kyllä voivat kasvaa korkeaksi mutta murtoviivalla eikä suoralla rungolla ja lisäksi nojautuen akselillaan eteläistä aurinkoa kohtaan. Tästä johtuen ne murtuvat helposti talven lumen painosta, mutta ovat elinvoimaisia juurakostaan käsin. Talvisin niillä on tapana romahdella yli tien, jonka saa sitten sahalla raivata auki kevään tullen.
     Ne myös siementävät runsaasti  Pientä taimea on jo syksyllä , mutta taimet  ne kuolevat heti talven tultua. Syksyllä puun lehdet muuttuvat hehkeän värisiksi lähinnä signaalin  punaisiksi,  mutta kaikenlaista punaisen, keltaisen ja oranssin sävyä voi eri vuosina olla. Korkeajännitelinjan  alla kasvoi usea niistä ja niitä jouduttiin usein leikkaamaan, mutta nyt on kaapeli maadutettu ja täytyy katsoa miten saa puut toipumaan. ja uudistumaan.
  • Alkukevään viheriöimisvaiheesta on muutama kuja-kuva.
  • Teksti tarkistettu 25. 8. 2012